Blind Gut Company järjesti yhdessä Cirko – Uuden sirkuksen keskuksen ja Sirkuksen tiedotuskeskuksen kanssa Sirkustaide ja ekokriisit -keskustelutilaisuuden 8.12.
Ryhmä haastatteli itseään tilaisuuden järjestämisestä ja sen esiin nostamista ajatuksista.
Miksi järjestitte tällaisen tilaisuuden?
Tuomas Vuorinen: Ympäristöasiat ja maailman tulevaisuus ovat meille tärkeitä asioita ja uskomme, että muutkin sirkustaiteilijat miettivät niitä paljon. Halusimme tuoda sirkustaiteilijoita yhteen keskustelemaan näistä aiheista ja pohtimaan niiden näkymistä omassa työssämme. Monet sirkustaiteilijat ajattelevat työnsä kestävyyttä ja haluavat toimia vieläkin ekologisemmin. Ajattelemme, että maailmassa meneillään olevat kriisit ja muutokset voisivat näkyä enemmän myös sirkustaiteen sisällöissä. Keskustelutilaisuudella halusimme aloittaa avoimen vertaiskeskustelun sekä sirkuksen tuotantorakenteiden kestävyydestä että sirkustaiteen mahdollisista uusista sisällöistä.
Mitä tekemistä sirkustaiteella ja ekokriiseillä on keskenään?
Saana Peura: Voisi ajatella, että melko vähän, mutta toisaalta aika lailla kaikki nykyinen ihmistoiminta on yhteydessä ilmastonmuutoksen kiihtymiseen, luonnonvarojen liikakäyttöön ja muihin elinympäristöllemme aiheuttamiimme ongelmiin. Sen lisäksi, että sirkustaiteilijat voivat pyrkiä kestävämpiin tuotantokäytäntöihin, myös sirkustaiteen sisällöt voivat olla mukana ehdottamassa uusia suuntia yhteiskunnallemme sekä käsitellä esimerkiksi muutosten herättämiä tunteita. Me tiedämme ympäristössämme tapahtuvista muutoksista todella paljon, mutta meillä on hyvin vähän visioita siitä, minne haluaisimme olla menossa. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja ympäristöystävällinen toiminta ovat tärkeitä asioita monille sirkustaiteilijoille. Mahdollisuus ja tuki näiden arvojen mukaiseen toimintaan ehkäisee ahdistusta ja lisää pystyvyyden kokemusta.
Inga Björn: Ekokriisit koskettavat jokaikistä elämänaluetta, alaa ja ihmistä, tekipä sitä työkseen mitä tahansa. Ekologisesti kestäviä työskentelymalleja pitäisi ottaa tietysti käyttöön kaikkialla ja kaikilla aloilla, myös sirkuksen. Sirkustaiteilija on siinä mielessä hyvässä asemassa, että hän on usein itsensä pomo tai ainakin hyvin lähellä sitä. Hän voi siis hyvin suoraan vaikuttaa työnsä kautta esimerkiksi siihen, millainen hiilijalanjälki hänen työstään syntyy ja millaisia taidesisältöjä/ehdotuksia hän katsojilleen tarjoaa.
Mistä tilaisuudessa keskusteltiin?
Inga: Tilaisuudessa vaihdettiin ajatuksia sirkustaiteen mahdollisuuksista ja haasteista ekokriisien keskellä. Tilaisuus alkoi kolmella alustuspuheenvuorolla, joiden jälkeen siirryttiin paneelikeskusteluun. Alustuspuheenvuoroissa Saana Peura avasi lyhyesti, mistä puhumme, kun puhumme ekokriiseistä. Tämän jälkeen Tuomas Vuorinen kertoi, mitä Blind Gut Companyn on pähkäillyt ja miten toiminut tai pyrkinyt toimimaan ympäristön hyväksi. Kolmas puheenvuoro oli taiteilija-väitöskirjatutkija Sonja Salomäellä, joka puhui taiteen ja taiteilijoiden mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen aikakaudella.
Paneelikeskustelussa käytiin läpi erilaisia kysymyksiä, jotka oli laadittu pohjautuen tapahtumatiedotteen mukana lähetettyyn ennakkokyselyyn.
Kysymyksiä pohtivat panelistit sirkustaiteilija Jenny Mansikkasalo, sirkustaiteilija Olli Vuorinen, Cirkon tekninen tuottaja/valosuunnittelija Jere Mönkkönen ja taiteilija-väitöskirjatutkija Sonja Salomäki. Heidän jälkeen myös muilla kuulijoilla oli mahdollisuus avata ajatuksiaan.
Tuomas: Paneelissa keskusteltiin aluksi sirkustaiteen aiheuttamista negatiivisista ympäristövaikutuksista sekä siitä, miten niitä voisi pienentää ja kenen vastuulla se on. Keskustelijat olivat aika yksimielisiä siitä, että jokaisen on kannettava oma vastuunsa, mutta eniten vastuuta on institutionaalisilla tahoilla, joilla valtaakin on eniten, kuten taidetta esittävillä taloilla, festivaaleilla ja rahoittajilla. Pohdimme myös, millaista ekologisesti kestävä sirkus voisi olla. Tärkeänä asiana nousi esiin toive paremmasta kiertueverkostosta sekä toisiaan lähellä sijaitsevien venueiden ja festivaalien yhteistyöstä, joka mahdollistaisi ekologisesti ja taloudellisesti kestävämmät kiertueet. Sirkustaiteen sosiaalista kestävyyttä, hyvinvoinnin ja empatian vaalimista pidettiin yhtä lailla merkittävänä asiana. Keskustelijat pohtivat kriittisesti myös esitystuotantojen konventioita: onko esityksiä tarpeen tehdä teatteritiloihin laisinkaan tai voisiko kiertämisen sijaan samaa esitystä esittää ympäri maailmaa eri taiteilijoiden voimin?
Paneelin loppupuolella pohdimme sirkuksen roolia muuttuvassa maailmassa. Sirkustaiteen ajateltiin voivan olla eturintamassa tukemassa muutosta kohti kestävämpää maailmaa. Muiden taiteiden tavoin sirkus voi tuoda meneillään olevia muutoksia näkyviksi, auttaa kuvittelemaan uusia todellisuuksia ja tarjota paikan tunteiden käsittelylle. Sirkus voi käsitellä suuria elämän ja kuoleman teemoja, ottaa kantaa maailman menoon tai toimia vastavoimana nyky-yhteiskunnassa vallalla oleville haitallisille arvoille, kuten individualismille. Sekä realismia että idealismia pidettiin tärkeinä: koko maailmaa ei tarvitse itse muuttaa, mutta uusia ajatuksia kannattaa esittää ja työtään pyrkiä tekemään arvojensa mukaisesti. Tuntui siltä, että kun joku keskustelijoista piti esittämäänsä ajatusta idealistisena, sille löytyi heti kannatusta kollegoilta. Keskustelu muistutti ainakin meitä ajatusten jakamisen tärkeydestä ja rohkaisi siihen jatkossakin.
Live-tilaisuus vaihtui koronarajoitusten vuoksi webinaariksi, harmittiko? Miten se muutti tilaisuutta?
Inga: Aluksi harmitti, mutta ei sillä loppujen lopuksi ollut suurta merkitystä. Livetilaisuudet tuntuvat tietysti luontevimmilta ja niihin on tottunut, vaikka itse keskustelutilaisuuden järjestäminen olikin uutta. Tilaisuuden muuttuminen webinaariksi toi jo valmiiksi uuteen ja jännittävään tilanteeseen oman jännityksensä ja epävarmuutensa. Sirkuksen tiedotuskeskuksen mukanaolo ja tekninen tuki toi asiaan kuitenkin luottamusta ja varmuutta. Helpotusta. Webinaari muutti tilaisuutta niin, ettei nähnyt ihmisten reaktioita, eikä mielestäni täysin avointa ja vapautunutta keskustelua pystynyt syntymään. Toisaalta sen avulla pystyttiin mielestäni aikataulussa ja asian ytimessä. Loppujen lopuksi keskustelu onnistui hyvin myös webinaarina.
Kuinka saitte Cirkon ja Sirkuksen tiedotuskeskuksen mukaan? Millainen työnjako teillä oli?
Saana: Soitimme Rikulle, joka lähti innoissaan mukaan ja ehdotti myös tiekkarin kysymistä tiimiin. Olimme tosi iloisia, että molemmat tahot lähtivät toteuttamaan tilaisuutta kanssamme ja pitivät sitä tärkeänä keskustelunavauksena. Pidimme pari yhteistä suunnittelupalaveria, joissa sovittiin vastuualueista ja ideoitiin tilaisuutta. Ohjelma oli meidän vastuullamme, Cirko tarjosi tilan (jota ei sitten päästy koronarajoitusten vuoksi käyttämään) ja Jeren panelistiksi ja tiedotuskeskus tiedotuksen, tallenteen ja streamauksen (joka vaihtui zoom-kanavaksi). Apu oli meille erityisen tärkeää, koska emme ole aiemmin järjestänyt tällaista tilaisuutta ja tuovathan tuollaiset kumppanit tilaisuudelle myös lisää näkyvyyttä ja vakuuttavuutta.
Millaista jatkoa tilaisuudelle on luvassa?
BGC: Kunpa tietäisimme! Jotain jatkoa on varmasti tulossa, mutta emme vielä tiedä mitä ja milloin. Myönnämme, että ymmärsimme vasta tilaisuuden loppuminuuteilla, että meillä pitäisi jo olla jatkosuunnitelma valmiina. Meitä saa lähestyä mitä villeimpien ideoiden, sekä sellaisten ihan tavallisten, kanssa.